Nissen tuomilla rahoilla Keiran vanha mökki arvatenkin laitettiin uusiksi ja saatiin aikaan pieni, mutta kotoisa vihreä-valkoinen puutalo. Perusteellisemman taloesittelyn voi halutessaan lukea täältä ellei ole sitä vielä lukenut.

Kun mies muuttaa taloon, saa hän kokea perusteellisen muodonmuutoksen, joka miellyttää erityisesti omaa naistaan. Nisseltä (S/S 4, V/M 7, L/T 8, V/L 3, M/K 3) leikattiin senttejä tukasta pois ja pitkien hiussortuvien alta paljastui erittäin komea vihreä silmäinen nuori mies, toiveenaan kohota rikollisuusuran huipulle. Keira sai myös kinumalla vaihdettua Nissen naiskohtaiset mieltymykset; tästä eteenpäin Nisse ihannoisi musta- ja muokattu hiuksisia silmälasittomia naisia, eli juuri samanlaisia kaunottaria kuin Keira itse.

Keira oli saanut Nissen kanssa riehuttuaan lämpöhalvauksen ja siksi oli väritykseltään melko punainen. He päättivät kuitenkin mennä pian rauhoittumaan makuuhuoneen puolelle, mutta Keiralla taisi olla muuta mielessä.
"Kuule Nisse, mitä olisit mieltä...", Keira takelteli. "... jälkikasvusta?"
Nisse virnisti salakavalasti ja kohautti olkiaan. "Mikäs siinä."
Jättäkäämme yksityiskohdat kertomatta nuorimpia lukijoita kunnioittaen.

Seuraavana päivänä Keira huomasi olonsa olevan hieman huono.
"Yrh, mistäs tä tämmöinen?" Keira nieleskeli ja juoksi vessaan kaulailemaan istuinta.

”Nisse, mä luulen, että olen raskaana”, Keira tokaisi vielä samana iltana television ääressä. Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.
”Luulet wh-whaa… Mi-mi… Mitä?!” Nisse änkytti kauhistuneen oloisena.
”Mutta sinä sanoit-”
”Sanoin mitä?” Nisse kurtisti hymyillen kulmiaan. ”Tämähän on mahtavaa! Minusta tulee isä!”
Keira huokaisi helpotuksesta. Hän oli jo ehtinyt pelästyä ettei Nisse haluaisikaan lasta. Nisse veti Keiran kylkeensä kiinni.
”Meistä tulee perhe – sinusta, minusta ja tästä pienestä täällä.”

Keira oli miettinyt, että mitä tapahtuisi jos lapsi syntyisi sitoutumattomaan perheeseen. Kumman sukunimen hän saisi? Tulisiko sen päättämisessä riitaa?
”Mitäs sinä noin mietit?” Nisse keskeytti Keiran mietteistään. Keira puri huultaan ja asettui polvilleen Nissen eteen.
”Kulta, mennäänkö naimisiin?” Keira huokaisi ja naurahti sen jälkeen itselleen; miehethän ne yleensä kosivat.
”Totta kai me mennään!” Nisse huudahti innoissaan samaan tyyliin, kun pieni lapsi sai vihdoin jotain, josta oli jo kauan haaveillut.
”Nisse Prescott, Nisse Prescott… Miten ihanalta se kuulostaakaan”, Keira hymyili.

Vaikka Nisse ei ollut kovinkaan siisti sim, alkoi häntä ällöttämään likainen wc-istuin. No jaa, ei kai se niin ihmeellistäkään ole, kun Keira kärsi pahoista aamupahoinvoinneista ja juoksi aamuisin melkein koko ajan sängyn ja wc’n väliä.

Molemmilla – Keiralla ja Nissellä – oli omia... no sanoisiko niitä vaikka rutiineiksi, joita tekivät melkein joka päivä.

Keiralla oli taipumuksia lukea erityisesti iltaisin ruuanlaitto-oppaita. Hyväähän se vain meinasi; Keira oli jo oppinut paljon loogisia asioita joita ei vielä tähän asti ollut ymmärtänyt. Esimerkiksi sen hän oppi, miksi tonnikalakastikkeeseen tulee juuri tonnikalaa eikä esimerkiksi jauhelihaa.

Nisselle ruuanlaitto hommat olivat jo melkoisen tuttuja, joten hän rentoutui iltaisin vaahtokylpyjä. Ne olivat oiva tapa rentoutua kaiken muun kiireen keskellä.

Niin, kiireitähän Nissellä näyttää olevan. Hänellä ei mitään muuta ollutkaan kuin aikaa! Keiran lähdettyä aamuisin töihin, Nisse ei meinannut keksiä itselleen tekemistä. Taitojen kehitys ei herraa kiinnostanut, koska lukeminen ei ole hänen heiniään, kavereita olisi tietysti voinut treffailla, mutta... ei näytä häntä nekään kiinnostavan, vaikka ehkä pitäisi.

Nisse joutui kiiruhtamaan sisälle, kun vettä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla.
"On siellä kyllä aikamoinen keli", Nisse huokaili herättyään päivänokosilta.

Salama oli iskenyt toiseen Prescottien pihamaalla olevaan omenapuuhun. Tämäkös se saikin Ira Eskolan hysteeriseksi.

Kuten saattaa arvata sade sammutti palon ennenkuin kukaan muu Iran lisäksi ehti sitä huomata. Noh, saipahan tuo tuntematon lenkkeilijäkin mielenrauhan.

Tätä neitoa taitaa aurinko seurata. Heti kun neitonen pääsi töistä, sade lakkasi kuin seinään. Nainen säteileekin kuin aurinko, mutta onko ihmekään, kun ylennyksiä sateli jatkuvasti.

Soittoja tuli Prescoteille yksi toisensa perään. Mistäs mahtaa johtua? Ei vaan niistä Nissen hoitamattomista ystävyyssuhteista?

Keira oli vihdoin löytänyt oman tonttinsa puutarhan, jota alkoikin sitten hoitamaan keskittyneesti aamulla ja päivällä ennen töitä ja töiden jälkeen. Joskus Keiran saattoi löytää yölläkin ahertamassa tomaattien tai omapuiden kimpussa.

Nisse päätti vihdoin vaivautua katsomaan lehdestä itselleen työpaikkaa. Olihan hänenkin kannettava omat kortensa kekoon eikä vain istua ja katsella vierestä, kun Keira käy töissä raatamassa. Rikollisuusuralle käypi askeleet...

"Kulta, sinä säteilet kuin auringonkukka kauniilla kesä säällä", Nisse leperteli vaimolleen.
"Vai oikein auringonkukanlailla", Keira naurahti Nissen runoilun jaloa taitoa.

"Hei, mitäh...?" Keira katsoi silmät ja suu pyöreinä ihmetyksestä mahaansa, joka oli hänen huomaamattaan pyöristynyt uskomattomiin mittoihin. "Oih, me siis varmasti saamme lapsen!"

Eihän tiukat vaatteet sovi raskaana olevalle naiselle, niinpä Keira päätti muuttaa vaatetyylinsä hieman rennonpaan. Korkokengistä hän ei sentään suostunut luopumaan.

"Hei isin pikku pirpana", Nisse puheli Keiran mahassa olevalle asukkaalle. "Kuuleekohan se minua?"
Keira naurahti miehelleen. "Jaa'a."

Keira oli alkanut seuraamaan iltaisin tulevia eläinsuojelu-ohjelmia. Hän sääli noita rääkkäämisen kohteeksi joutuneita elukoita, että välillä teki oikein pahaa. Haaveissaan hänkin toivoi lemmikkiä itselleen, mutta ei tiennyt mitä mieltä Nisse olisi nelijalkaisista karvaturreista.

Samana iltana Keira päätti ottaa asian puheeksi.
"Mitä mieltä olet eläimistä", Keira aloitti. Nisse käänsi päänsä kummastuneena Keiraa kohti.
"Mitä niistä?"
"Ajattelin vain, että... Pystyisitkö ajattelemaan lemmikin ottoa?"
"Tjaa... No pystyn. Mutta eiköhän ensin koiteta selviytyä kaikista tulevista pienokaisistamme?", Nisse hymyili Keiralle laskien kätensä tämän pyöreän vatsan päälle. Pienokaisistamme? Nisse ilmeisesti haluaa enemmänkin lapsia, Keira huokaisi naurahtaen.

Keira nautti siitä, kun sai äitiyslomalla nukkua pitkään ja herätä pirteänä eikä puoliunessa tarvinnut hinata itseään ylös lämpimän peiton alta kuten tavallisina arkipäivinä joutui.
"Toivottavasti saan koko loppuelämäni olla äitiys- tai hoitovapaalla", Keira naurahti noustessaan haukotellen sängystä. "Se tosin tietäsi paljon puuhaa Nisselle."

Vaikka Keira oli raskaana, hän hoisi puutarhaansa ja huolehti siitä, että hän saisi kerätä myöhemmin syksyllä mahtavan tomaattisadon talteen.

Myös omenapuita piti tehdä kauniimman näköisiksi ja usein neitosen kädessä heiluikin joko puutarhaleikkurit tai "ötököiden myrkytysmasiina". Ja virallinen nimi mahtoi olla?

Keira piti myös huolta siitä, että söi terveellisesti. Pitihän tulevan lapsen saada terveellistä ruokaa, jotta kasvaisi normaalisti ja syntyisi terveenä.

On se kummallista miten kaikista simeistäni tulee raskauden aikana ihmeellisiä siivousfriikkejä. Samaa poti tietysti myös Keira. Kyytiä saivat erityisesti kylpyamme, keittiötasot ja jopa ikkunat!

"Hei kulta, miten on mennyt?" Nisse hyökkäsi lempimään Keiraa töistä tultuaan.
"Hyvin on mennyt", Keira naurahti. "Sinulla töissä?"
"Todella hyvin ! Ylennyksen sain heti, olen kuulemma niin etevä", Nisse tokaisi.
"No niin kyllä olet!"

Pariskunta oli siirtynyt wc'n puolelle, kun Keiran vatsa alkoi poltella kivuliaasti.
"Nisse...", Keira koitti turvautua Nisseen. "Lapsi taitaa syntyä nyt."
"Ihan rauhassa Keira, noin juuri...", Nisse koitti rauhoitella hysteerisesti kiljuvaa vaimoaan.

Kaikki kivut ja pelot unohtuivat, kun Keiran käsillä lepäsi suloinen isänsä ihon ja hiukset, mutta äitinsä silmät perinyt tyttövauva, joka nimettiin Amelie'ksi.

Noniin, toinen osa loppuu tähän. Ensimmäinen osahan ilmestyi noin kaksi viikkoa sitten joten pyydän anteeksi, että tässä on kestänyt näin kauan. Kuvia on noin 40, eli osasta tuli yli puolet lyhyempi mikä aluksi oli tarkoitus. Toivottavasti taas kelpaa, vaikkakin uskon tämän olevan hieman sekava, koska vähän niinkuin pakotin itseni kirjoittamaan tämän, teidän takia ! Huomhuom, teidän takia. ;----D